Julkaistu Jätä kommentti

Haastattelussa Jenni Lares – Suomalaisen oluen historiaa – Osa 2

Sahdin historiaa

Sahdin valmistuksen aloittaminen on Jennin mukaan enimmäkseen terminologinen kysymys. Sahti-nimi on yleistynyt vasta 1800-luvulla ja aikaisemmin sana on lähinnä ollut vain paikallinen murresana oluelle. Varsinkin länsi-Suomessa sahdilla on tarkoitettu laihaa, arkista kaljaa. 1800-luvulla Sinebrychoff aloitti oluen valmistuksen teollisella tasolla ja sahti vakiintui tarkoittamaan myös maaseudulla valmistettua olutta. 1800-luvun lopulta lähtien sahdista puhuttaessa alettiin tarkoittaa kotivalmisteista, vahvaa pitojuomaa, jota nautittiin juhlissa. Täten voidaan todeta, että sahtia on valmistettu hyvin pitkään mutta vain eri nimillä suomalaisessa oluen historiassa sillä kaikki vahvat oluet ovat olleet sahdin kaltaisia. Näiden kaikkien vaiheiden jälkeen sana “sahti” on vakiintunut tarkoittamaan sitä mitä se on nykyjään: Oma olut-tyyli omalla profiilillaan, jonka valmistuksessa ja maussa on paikallisia eroavaisuuksia.

Missä päin Suomea sahtia valmistettiin?

Mikäli edellisen kappaleen perusteella vedetään mutkat suoraksi ja todetaan, että kaikki vahva pitojuoma on ollut sahtia ja täysin selkeää eroa ei oltu tehty sen ja muun oluen välille, niin sahtia on valmistettu ympäri Suomea hyvin pitkään, oluen valmistuksen alkuajoista saakka. Varsinainen sahtiperinne vakiintui 1800-luvulla tietyille sahtialueille teollisen oluen tuotannon alettua: Pääasiallisesti Satakuntaan ja Hämeeseen. Teollisesti tuotetun oluen suosio vain kasvoi Suomessa 1900-luvulla sillä se oli edullista ja siihen maailman aikaan teollisesti tuotettuja tuotteita alettiin pitämään poikkeuksetta parempina kuin kotona valmistettuja. Varsinkin kaupunki alueilla tilan puute sekä pitkät työvuorot päivätöissä eivät tehneet kotona oluen valmistusta yhtään helpommaksi. Lisäksi 1900-luvun alkupuolella viinit saapuivat Suomeen aikaisempaa laajemmin, joka oli omiaan nakertamaan varsinkin kotona valmistetun oluen arvostusta. Sahtiperinne on näiden aikojen jälkeen säilynyt sahtialueilla mutta myös muualla Suomessa on perinnettä pidetty yllä.

Kuurnan historiaa

Voidaan arvioida, että kuurna on keksintönä yhtä vanha kuin nykyaikaista mäskäys ja siivilöinti prosessia muistuttava tapa tehdä olutta. Toisin sanoen voidaan todeta, että kun on tehty olutta mäskistä vierre siivilöiden, on todennäköisesti käytetty kuurnaa tai sitä muistuttavaa esinettä siihen tarkoitukseen. Täten kuurnia on ollut olemassa jo hyvin pitkään mutta tarkkaa ikää ja sen alkuperää esineenä on tämän hetkisen tiedon valossa mahdoton arvioida. 

Meidän vieläkin tuntemamme ja mieltämämme mallinen kuurna voi olla yksi varhaisimmista siivilöinti välineistä Suomessa. Tämän lisäksi Suomen alueella siivilöintiin (kuurnaamiseen) on käytetty myös puunpaloista koottua, niin sanottua kimpiastiaa tai reiällistä tynnyriä, jossa on olkia astian pohjalla. Nämä kaikki kuurnaamiseen tarkoitetut astiat valmistettiin helposti koverrettavasta puusta ja näiden kaltaisia puisia kuurnia käytetään vielä tänäkin päivänä innokkaimpien harrastajien toimesta.

Näkemyksiä sahdin nykytilasta ja tulevaisuudesta

Jennin mukaan tilanne sahdin ja sahtikulttuurin säilymisen kannalta näyttää hyvältä. Aikaisempien sukupolvien käsitykset ja kuvat sahdista alkavat väistymään ja arvostus juomaa kohtaan on selvästi muutoksessa. Sahdin “vanhaan maineeseen” on todennäköisesti vaikuttanut huonot kokemukset heikosti tehdystä erästä ja sen “vaikeahko makuprofiili”. Myös yleinen arvostus itsetehtyjä ruokia ja juomia kohtaan on selvästi ollut muutoksessa ja tämä on omiaan lisäämään samalla myös kotona tehdyn sahdin positiivista asemaa ihmisten silmissä. Tämä on myös toisaalta on huolestuttavaa, sillä trendit tulee ja menee ja ei ole varmaa miten ihmiset näkevät kotoilun, käsityön ja oluen panemisen esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Toisinsanoen Jenni vertaa kotioluen nousua trendinä hieman “neulontabuumiin” ja hapanjuurileivontaan, jotka ovat todella suuressa nosteessa mutta toisaalta ne voivat myös alkaa ilmiöinä vähentymään yhtä nopeasti kuin ovat yleistyneet.

Kuurnialta helposti kunnon kuurna sahdin valmistamiseen

Onneksi meillä on Suomessa todella paljon ihmisiä, jotka vaalivat tätä vanhaa jaloa perinnettä ja juomaa. Ilman tehtyä työtä ja sahdin arvostusta se olisi todennäköisesti jo erittäin harvinainen olut-tyyli. Myös Kuurnia haluaa kantaa kortensa kekoon tuottamalla ensiluokkaisia sahdin valmistusvälineitä kotioluen valmistajille. Mikäli haluat tehdä kotonasi tätä suomalaista perinne olutta aidoilla välineillä, on sinulla nyt mahdollisuus ostaa oma kuurnasi meiltä ja aloittaa sahdinpano niillä. Siirry kauppaan tästä: kuurnia.com/kauppa

Julkaistu Jätä kommentti

Haastattelussa Jenni Lares – Suomalaisen oluen historiaa – Osa 1

Jenni Lares on historian tutkija Tampereen yliopistosta, jolla on akateemista taustaa Suomen olutkulttuurin historiaan liittyen. Hän on kirjoittanut väitöskirjansa 1600-luvun juomakulttuurista sekä gradunsa 1500-luvun juomakulttuurista. Näihin ajanjaksoihin erikoistumisen lisäksi hänellä on asiantuntemusta myös myöhemmiltä ajoilta sekä hänellä on nyt käynnissä tutkimushanke liittyen mm. kestikievareihin. Kiinnostus arjen historiaa ja ihmisten välisiin suhteisiin sytytti hänet sekä hänen intohimon näitä aiheita kohtaan.

Käymämme keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen ja Kuurnialla on todella suuri ilo aloittaa hänen kanssaan asiantuntija haastatteluiden blogi-sarja, jossa on tavoitteena kerätä tietoa sahdista ja sahtikulttuurista sekä levittää tätä seuraajillemme.

Suomalaisen oluen historiaa

Suomessa oluen valmistamisen alkamisesta puhutaan tuhansista vuosista. Todennäköisesti valmistaminen on alkanut myöhäisellä kivikaudella noin 5000 vuotta sitten. Tämä arvio perustuu ensimmäisten viljalöytöjen analysointiin. Olutta on siis valmistettu niin pitkään Suomessa kun on maata viljelty. Alkoholipitoisia juomia on kuitenkin valmistettu jopa ennen sitä esimerkiksi muinaisen siiderin muodossa, joka on syntynyt marjojen spontaanista käymisestä. Toisinsanoen tärkeintä on ollut vain saada sokeri käymään ja sitä nauttimalla niin sanotusti pieni humalan tunne. Hauskana faktana todettakoon, että myös eläimillä kuten linnuilla ja norsuilla on taipumusta samanlaiseen käytökseen. Eli spontaanisti käyneet marjat maistuvat niillekin oikein mukavasti.

Olut on sen valmistuksen alusta lähtien näkynyt ihmisten arjessa sekä elämässä. Esimerkiksi on löydetty pronssikauden aikaisia paikkoja, joissa on tehty tuhansia litroja olutta sosiaalista kanssakäymistä sekä erilaisia rituaaleja varten. Toisinsanoen olut on ollut läpi historiansa nimenomaan sosiaalinen juoma, jota se on myös tänä päivänä. 

Keskiajalle tullessa oluesta tuli yleinen arkijuoma jota käytettiin kodeissa päivittäin. Päivittäin juodun oluen alkoholipitoisuutta on erittäin vaikea arvioida. Tämä johtuu lähinnä kahdesta syystä. Muunmuassa mallastetun viljan laatu vaihteli ja tämän takia siitä irtoavan sokerin määrä on myös heitellyt todella paljon. Myös mäskäysprosessi ei ole ollut sen aikaisen laitteiston sekä prosessitarkkuuden takia kovinkaan ennustettava. Kuitenkin voidaan todeta, että arjessa juotiin aina alkoholipitoisuudeltaan kevyempää olutta ja juhlassa tiukempaa. Jennin arvion mukaan alkoholipitoisuus oluessa vaihteli kahden ja kymmenen prosentin välillä.

Minkälaista olutta Suomessa juotiin?

Ensimmäiset löytyneet (tai säilyneet) reseptit sijoittuvat Suomessa 1500-luvulle. Nämä reseptit olivat Ruotsin kruunun alaisia ja täten ohjeistettuja määrien ja luokkien suhteen. Sukupuolella ei ollut tarjotuissa määrissä vaikutusta vaan ainoa vaikuttava tekijä oli ajan hengen mukaisesti luokka, johon henkilö kuului. 

Ruotsin kruunun alaiset oluet Suomessa:

1. Herrain olut (Vahvin olut hienostolle, vahvuus arviolta keskioluen luokkaa)
2. Voudin olut (Toiseksi vahvin olut)
3. Asemiehenolut (Myös Soininolut tai ruotsalaisittain Svenneöl; mieto olut sotaväelle)
4. Kalja (Arkijuoma)
5.Jälkikalja/Perakko (Mäskäysprosessin päätteeksi jäljelle jääneestä mäskistä valmistettu todella mieto olut)

Vanhoissa resepteissä mainitaan vain maltaiden suhde veteen eli viljalajia ei ole täsmennetty. Kuitenkin yleisemmin käytetty vilja on ollut hyvin todennäköisesti tänäkin päivänä yleisimmin käytetty ohra. Paikallisesti valmistettujen oluiden lisäksi Suomessa juotiin myös tuontiolutta jonkin verran, mutta kuitenkin vain kaupungeissa, ja eritoten Turussa, joka oli silloin Ruotsin valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Nämä oluet olivat yleisesti vahvempia ja hienompia kuin kotimaassa valmistetut.

Katso alta Suomen kansallismuseon video, jossa Jenni Lares kertoo keskiaikaisesta oluenpanosta.

Tämä oli ensimmäinen Kuurnian tuottama asiantuntijahaastattelu blogiteksti. Tulemme kirjoittamaan näitä jatkossa lisää mm. muiden asiantuntijoiden, panimoväen ja sahdin panijoiden kanssa. Mikäli haluat jatkossa Kuurnian uutiset, vinkit ja reseptit suoraan sähköpostiisi, laita ihmeessä meidän uutiskirjeemme sivun alaosasta tilaukseen ja muista seurata meitä sosiaalisessa mediassa. Kiitos ajastasi.